JANSTERI

Oon lukenut tässä viikon aikana muutaman blogipostauksen siitä, että bloggaajasta saa blogin perusteella sellaisen käsityksen, että elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Shoppailusta romanttisiin illallisiin kaverin/tyttö- tai poikaystävän kanssa. Ymmärrän, että bloggaaja haluaa pitää blogin positiivisenä, todellakin ymmärrän. Lukijoiden täytyy vain muistaa se, että myös bloggaajien elämä sisältää muutakin, kuin mitä blogissa annetaan vaikuttaa. Blogissa lukee vain pintaraapaisu kirjoittajan elämästä.

Munkaan elämä ei ole ruusuilla tanssimista. En omista täydellisiä ihmissuhteita, en ole aina  positiivinen, en ole hyvissä väleissä kaikkien kanssa, en edes pidä kaikista. Mulla ei ole ylimääräistä rahaa käydä jokapäivä shoppailemassa, mulla ei ole edes aikaa sellaseen.
Mun elämään sisältyy vain koulu ja uni. Ei muuta. Koulussa nään kavereita. En edes jaksa koulun jälkeen mennä kavereiden kanssa minnekkään, en jaksa edes käydä äitillä koulun jälkeen.
Mun elämä päivästä toiseen menee näin: herään aamulla kouluun, ollaan Larin kanssa vasta 17 aikaan takaisin niillä ja loppu päivä menee lahnaten sängyssä, tekemättä mitään.

Multa ollaan monta kertaa kysytty, miksi käyn koulua niinkin pitkällä kuin Nummelassa, vaikka asun Espoossa. Miksi en vaihda koulua? - Koska mun kaverit on Nummelassa, mun isi, pikkuveli ja koira on Nummelassa. Jos vaihtaisin koulua Espooseen, en näkisi kavereita melkeen koskaan.
Tässä vaiheessa mulle aina sanotaan että saan uusia kavereita Espoosta.. Toki asia on näin, mutta en haluu vaihtaa kaveriporukkaa, en halua uusia kavereita. Haluan viettää aikaa näiden kavereiden kanssa, joita mulla nytten on.
Oon itse tehny päätökseni, oon itse päättänyt käydä koulua 30 km päässä, joten valittaminen on turhaa. Mun on turha valittaa siitä, että koulumatka on pitkä tai että on raskasta käydä niin "pitkällä" koulua.

Miten kaikki on mennyt juuri tällein, kun ne nyt on? - Alotetaan vaikka siitä, että asuessani äidillä, mulla ei ollut hyvä olla, johtuen itsestäni ja mun asenteesta. Haastoin riitaa kaikkien kanssa, se ei toiminut. Muutin isille Nummelaan, jossa asuin vuoden. Siellä asuessani tein yhteishaun, jolloin hain lähimpään kouluun, sillä en voinut tietää että asiat voi kääntyä niin pahasti päälaelleen, että joutuisin muuttamaan pois. Muutin enolleni Helsinkiin, mutta en halunnut siirtää koulupaikkaani sinne, syystä että edelleen ne kaverit oli Nummelassa. Enolla asuessani tutustuin Lariin, jonka kanssa aloinkin sitten seurustelemaan melkein samantien. Pilasin kaiken, tein liikaa virheitä asuessani sielä, joten he eivät jaksaneet enään, minkä mä ymmärrän paremmin kuin hyvin. Olin viikon, parin Larilla. Tämän jälkeen sossussa päätettiin, että muutan takaisin äidille, en pistänyt vastaan. Puhuin asiasta äidin, Larin ja Larin äidin kanssa, jolloin järkevimmältä ratkaisulta vaikutti, että asun äidillä, mutta olen täällä, Larilla. Se on toiminut.


Täs on nyt mun elämää vähän pintaa syvemmältä. En viitti kauheesti tän enempää julkisesti kertoa, kun en pysty edes suurimmalle osalle kavereistakaan puhua tän enempää..

Seuraaviin postauksiin oon aatellut panostaa kuvien kera, ettei tästä tuu täysin kuvatonta blogia.