Puhuttiin tuossa muutama päivä sitten kaverini kanssa siitä, mitä kaikkea meidän poikaystävät on meille ostanut ja aloin sitten jälkeenpäin miettimään, että mitä merkitystä niillä kalliilla lahjoilla on?
Onko se sitä että miespuoleiset (ja miksei naisetkin) ei osaa osottaa sitä rakkauttaan ja näyttää tunteitaan toivomallansa tavalla ja ostaa sen vuoksi kalliita lahjoja? Onko se sitä, että halutaan olla ihana kumppanille ja näyttää rahallisesti miten paljon välittää? Vai onko se vaan hyvää hyvyyttä ostaa niitä kalliita lahjoja?
 |
| Puhelinlaatu, se paras laatu. Kuva otettu 19.12.2014, mun tädin valmistujaisissa. |
Mähän en tietenkään tiedä miten muiden parisuhteissa toimitaan ja mikä niitä suhteita pitää pystyssä, joten voin puhua vaan omasta suhteestani ja omasta näkökannastani parisuhteista yleensä.
Mulle henkilökohtaisesti riittää se, että toinen on siinä lähellä ja aina tukena ja turvana, mä en tarvii mitää lahjuksia tai muutakaan uskoakseni rakkauden tai uskollisuuden.
Miettii aikaa ennen Laria, en tuntenu oikee itseäni, en tuntenu olooni turvalliseks. Olin vaan pieni tyttö isossa maailmassa ilman minkään näköstä merkitystä tai tarkotusta. Tai, no, siltä musta tuntu. Nyt mulle riittää pelkästää se toisen läsnäolo ja läheisyys ymmärtämään sen, että oon jollekkin enemmän kun voin koskaan kuvitellakkaan.
Mulle pelkästään se, että Lari unissaan käpertyy mun kanssa saman peiton alle ja ottaa mut niin tiukasti lusikkaan etten meinaa saada henkeä, riittä jo todisteeks rakkaudestaan mua kohtaa.
Se, että Lari kattoo mua välillä sillä katseella, jonka vain parisuhteessa olevat tunnistaa.
Ja se, että Lari tulee mun luo kotiin aina pitkän työpäivän jälkeen, eikä huitele tuolla pitkin kyliä kavereidensa kanssa päivästä toiseen. Nääkin on vaan ihan pieniä asioita, mutta merkitsee mulle paljon, ne merkitsee mulle välittämistä, jota oon koko elämäni kaivannut.
Kukaan mun aikasempi poikaystävä ei oo saanut mussa samanlaisia tunteita pintaan kun Lari.
Mulle henkilökohtaisesti riittää se, että toinen on siinä lähellä ja aina tukena ja turvana, mä en tarvii mitää lahjuksia tai muutakaan uskoakseni rakkauden tai uskollisuuden.
Miettii aikaa ennen Laria, en tuntenu oikee itseäni, en tuntenu olooni turvalliseks. Olin vaan pieni tyttö isossa maailmassa ilman minkään näköstä merkitystä tai tarkotusta. Tai, no, siltä musta tuntu. Nyt mulle riittää pelkästää se toisen läsnäolo ja läheisyys ymmärtämään sen, että oon jollekkin enemmän kun voin koskaan kuvitellakkaan.
 |
| 7:nnen kuukauden kunniaks koitettiin ottaa ällön söpöö pusukuvaa mut leikiks seki meni |
Se, että Lari kattoo mua välillä sillä katseella, jonka vain parisuhteessa olevat tunnistaa.
Ja se, että Lari tulee mun luo kotiin aina pitkän työpäivän jälkeen, eikä huitele tuolla pitkin kyliä kavereidensa kanssa päivästä toiseen. Nääkin on vaan ihan pieniä asioita, mutta merkitsee mulle paljon, ne merkitsee mulle välittämistä, jota oon koko elämäni kaivannut.
Kukaan mun aikasempi poikaystävä ei oo saanut mussa samanlaisia tunteita pintaan kun Lari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttisi :) Jokainen sana on tärkeä!