Luin tänään hesarin sivuilta, jutun jonka otsikko oli " Deittigurut: Seiskan naiset hakevat liian usein kympin miestä ". Herätti mun mielenkiinnon, joten tottakai mä sitten luin tämän jutun. Lukekaa tuo juttu ennen kuin jatkatte, jotta pysytte kärryillä. Lainattu teksti on linkki siihen.
Ton lukeminen pistää mut haluumaa repii pääni irti myötähäpeästä näitä "deittiguruja" kohtaan.
Tottakai sinkut, ja miksei varatutkin, pitävät lippua korkeella unelmien kumppaninsa suhteen. Kaiken pitää olla just eikä melkein, hyvä kroppa, hyvä ulkonäkö, hyvä tyylii yms. Toisen ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan eikä kukaan tietenkään halua rakastua sellaiseen, jonka ulkonäkö ei mielytä silmään, jolloin tähän ei edes ihastuta. Osittain tää saattaa johtua siitä, miten yhteiskunta esittelee täydellisen naisen ja miehen, siitä, miten kaikki mallit yms ovat hyväkroppasia, luonnonkauniita jne.
Toisaalta oon kanssa samaa mieltä näiden kanssa, että turha odottaa toiselta hyvää kroppaa jos ei itse sellaista omista. Tässäkin on vaan yksi mutta! Se, että maailmassa jotkut ovat noin pinnallisia ihmisiä, että odottavat kumppaniltaan jotain, mitä ei itse ole tai mihin ei ite "pysty", ei meinaa sitä, että kaikki olisivat sellaisia. Tiedän muutaman pariskunnan joissa toinen osapuoli on laiha, hyväkroppainen, hyvännäköinen ja toinen onkin sitten vähän tukevampi eikä ulkonäkö muutenkaan mielytä mun silmään. Kauneus on katsojan silmissä pätee myös tässäkin.
Se, miks mä hankin sen salikortin (vihdoin) josta oon hetken puhunut (tästä lisää jossain vaiheessa), ei oo sen takia että haluisin kiinteyttämällä vartaloani mielyttää kenenkään silmää, mulle riittää se, että Lari pitää musta tälläsenä. Oon kohta vuoden ollu saman ihmisen kanssa, en mä enään voi tehä vaikutusta ja iskeä häntä itellle paljastelemalla 'hyvää ja täydellistä' kroppaani. Mä meen salille sen takia, että olisi joku harrastus ja että saisin sellaisen kropan josta mä itse unelmoin itelläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttisi :) Jokainen sana on tärkeä!